maanantai 11. syyskuuta 2017

Tampereen ratsastusseuran mestaruudet

Monet kisat on tänä kesänä jäänyt välistä, koska yksinkertaisesti ei ole ollut kisafiilis. Oon maailman huonoin kilpailija, etenkin jos en pääse lainkaan kisamoodiin niin silloin ei kisoissa tule edes käytyä. Kilpailut on mulle sellaisia paikkoja missä saa hyvän tilannekatsauksen omasta ja hevosen tasosta, kun kotona tulee tehtyä vain sellaisia asioita mitä mieleen juolahtaa. Näihinkin kisoihin lähdin vähän extempore kun facebook muistutti tapahtumasta ja satuin oleman hollilla niin, että muistin jopa ilmottautua.

Kaikki kuvat © Krista Rostén
Hirveästi ei näihin(kään) kisoihin tullut treenattua ja tämän kesän hypyt onkin jäänyt yhden käden laskettaviksi, mutta en nähnyt sitä ongelmana kun kumminkin hevonen suorittaa hyvin tuolla tasolla eikä meillä mitään ongelmia ole ollut. Itseä alkoi hirveästi jännittämään, että osaanko radan ja oppisinko vihdoinkin ratsastamaan voitosta, kun sellainen hevonen on jolla kaikki on mahdollista. Yleensä kaikki sijoitukset ja muut hyvät suoritukset ovat olleet vain hyvää tuuria ja tasaisen suorittamisen tulosta... :D


Mentiin kaksi luokkaa 80cm tasolla, joten päätin tehdä hyvät kevyet verkat molempiin ja vain muutama hyvä hyppy alle kun radalla hyppyjä tulee kumminkin paljon. En saanut ihan niin hyväksi Anttia kuin kotona, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää kun kauden toiset kilpailut ja ensimmäiset estekisat tälle vuodelle. Hevonen oli kumminkin hyvin avuilla ja kuunteli pidätteet sekä eteenpäin pyytävät avut ja kääntyi hyvin. Hypyissä se jäi muutaman kerran liian matalaksi eikä noussut ennen hyppyä takajalkojen päälle, mutta korjaantui siitä vertyessään ja innostuksen laantuessa.

Ai vitsi mua naurattaa tää ilme, yhdet kisat mulla on jokaisessa kuvassa tää sama,
enkä siis ole vihanen vaikka siltä näytän :DD
 Ensimmäisellä radalla Antti oli tosi rento ja käytiin muutama este kävellen tsekkaamassa. Lähtöluvan jälkeen hevonen heräsi tilanteeseen ja oli tosi skarppina mukana. Teki ihan älyttömän hyvin kaiken mitä pyysin ja koko rata tuntui lastenleikiltä, ajattelin vain kun saadaan puhdas perusrata niin tää on tosi hyvä. Puhdas perusrata ja uusintaan. Annoin hevosen venyttää laukkaansa ja koitin vain muistaa itse ratsastaa hyvin jokaiselle esteelle sekä istua kiinni ennen estettä. Antti oli ihan super, itselle pieni muistikatko mikä oli toisiksi viimeinen este ja sinne huonolla valmistelulla -> puomi alas. Silti Antti oli ihan huikee ♥ Itse olisin saanut paremmin pysyä jälleen tievalinnoissani, mutta ajattelin varmistella sillä puhdas uusinta olisi ollut jo puolivoitto. Noh näistä opitaan. :D
Tältä radalta voitettiin aikuismestaruuden kultaa ja suomenhevosten pronssia. ♥



Toinen rata oli tyyliarvostelu, jolle en hirveitä paineita asettanut. Rata oli aika sama kuin edellisen perusrata ja siinä oli helppoja tehtäviä meille. Tuomarin päätettäväksi jää se kuinka meidän tekeminen vastaa arvotelua.
Tälle radalle Antilla nousi jo vähän kierrokset ja sain huomattavasti enemmän pidättää sekä koittaa ratsastaa sitä ylämäkeen kuin ensimmäisellä radalla, mutta huono se ei ollut. Pääsin hyvin kaarteissa hellittämään ja antamaan hevoselle edestä tilaa, jottei se vain juoske koko rataa kättä vasten. Rata oli hyvä ja olin kyllä tosi tyytyväinen suoritukseen vaikkei sieltä mainetta ja mammonaa tullut. Antti teki mielettömän hienosti ja oli ilo kilpailla taas sen kanssa ♥







perjantai 25. elokuuta 2017

Hyvänmielen hypyillä syksyyn

Antin kanssa kaikki on sujunut älyttömän hyvin. Jokainen ratsastuskerta on ollut edellistä parempi ja ollaan löydetty toimiva konsepti millä hevonen on pysynyt motivoituneena. Ihan rehellisesti sanoen ollaan jokainen kerta lopetettu siihen, että hevonen on ollut super hyvä. En oikeasti voi edes uskoa, että hypättiin tänään noinkin sujuvasti pitkän tauon jälkeen. Yleensä vedän itselleni hirveät paineet kotona hyppäämisestä, että viimeisenä mieleen jää epäonnistumiset jolloin ei tee edes mieli hypätä keskenään. Tänään kaikki vain sujui ja epäonnistumiset tuntuivat pieniltä sekä mitättömiltä ei sillä, etteivätkö ne niitä olleetkin.



Tein nopean ja toimivan verryttelyn, jossa alkuun annoin hevosen vain vertyä nivelistään sekä lämmittää lihakset hommiin. Siitä lähdin pikkuhiljaa hakemaan enemmän tuntumaa ja raameja. Antti on ollut oikealta hieman hankalampi (sen oikea takapolvi on sen heikkous), se painuu lavan päälle ja laskee ristiselän eikä työnnä kunnolla takaa. Oon kumminkin saanut tähän ihan älyttömän hyvät työkalut siirtymisillä ja kaarevilla urilla, joissa saan sen nostamaan selkää ja kyykkäämään enemmän sekä kaarevilla urilla saan sisäkylkeä väistättämällä syötettyä ulkotakajalan ulkopohkeelle. Näin pääsen käsiksi ulkokylkeen ja pääsen ratsastamaan hevosta enemmän ylös ilman selän jännittymistä. Hankalasti selitetty, mutta muuten en osaa tähän hätään sitä selittää. :D

Laukassa oon tehnyt paljon samaa työskentelyä ja päässyt välillä ratsastamaan ihan mielettömän hyviä pätkiä. Antilla on ihan älyttömän voimakas laukka, mutta suomenhevosena se on myös todella etupainoiseksi pyrkivä niin saa jatkuvasti ajatella ylös ja eteen. Se kuuntelee niin hyvin istuntaa ja ratsastajan apuja, että jokaiseen askeleeseen on helppo vaikuttaa, etenkin hyvinä päivinä. Etenkin viimepäivinä oon saanut laukan pysymään pyöreänä sekä nousemaan enemmän ylös. Näin pitkärunkoisen kanssa on ollut älyttömän vaikeaa löytää laukkaan rytmiä ja ryhtiä samanaikaisesti, joten oon antanut Antin pienen kikkailun avulla keksiä mitä oon pyytänyt.


Antti tykkää kikkailla älyttömän paljon laukkansa kanssa ja alkaa välillä innostuksissaan hypähtelemään koottua laukkaa muutamien askelien verran. Tuhansilla kehuilla oikeissa tilanteissa (sekä tietenkin useilla porkkanan paloilla ;)) oon saanut näitä askelia harjoituslaukkaan ja hevonen on saanut monia senttejä takajalkoja enemmän mahan alle sekä selkää pyöreämmäksi ja säkää ylös, päästään jo useita askelia jopa koottua laukkaa rentona kevyellä tuntumalla. Ryhti on noussut näin ikään kuin itsestään ja hevonen on pysynyt rentona, mutta pohkeen edessä.


Tänään tein lyhyen verryttelyn ihan vain säästääkseni voimia esteille asti, sillä tuon hyvän laukan ylläpitäminen on hevoselle vielä niin raskasta, että lyhyet pätkät hyvää on parempi kuin pitkät pätkät huonoa. Etenkin kun ollaan päästy tähän pisteeseen haluan pitää hevosen motivoituneena enkä pilata siltä hyppäämisen iloa enkä työmotivaatiota. Olin tyytyväinen jo siihen jos sain hevosen pysymään molempien pohkeiden ja ohjien välissä, sekä pysymään rennolla tuntumalla. Sainkin muutaman rennon hypyn heti alkulaukkoihin sisällytettyä, jolloin Antti ei päässyt intoilemaan turhia ja hakeutumaan liian vahvaksi edestä.

Ensimmäisen radankin Antti teki ihan älyttömän hyvin! Se pysyi edestä pehmeänä ilman painumista kuolaimen taakse ja pysyi hyvin pohkeen edessä. Olin niin älyttömän onnellinen siitä radasta, se oli juuri sitä mitä tarvittiin. ♥ Toiselle radalle kierrokset kerkesi jo kasvamaan sen verran, ettei hevonen pysynyt enään niin kevyenä edestä ja en saanut pidettyä omaa kättä enään niin pehmeänä. Askeleet esteille ei enään sujunut niin hyvin kun rytmi oli vähän hukassa ja hevonen oli kättävasten, mutta huono se ei ollut missään vaiheessa. Antti on vaan niin paras. ♥


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Saako tästä kesästä masentua?

Tämä kesä on ollut hevosten suhteen ihan susi. Kesäkuun aikana mulle iski jokin älytön taantuminen, kun ei mikään enää tuntunut miltään. Treenaaminen ei maistunut ja ylipäätään kaikki on ollut äärettömän vaivalloisen oloista. Antti on ollut ihan äärettömän ihana joka kerta kun olen käynyt tallilla, mutta niitäkin kertoja on ollut hävettävän vähän. Töiden jälkeen voimia ei ole ollut juuri mihinkään ja vapaapäivinä, etenkin jos on satanut niin peiton alle jääminen on tuntunut ainoalta hyvältä idealta.


Nää kaks on niin ♥♥♥
Oonkin miettinyt, että onko mulla vain kiinnostus nyt lopahtanut vai missä vika? Ratsastaessa ei enään tule sellaisia ongelmanratkaisua mitä aiemmin ja jokainen ratsastus alkaa olla niin tasaisen paksua, ettei se ruoki enää jatkamaan. Antti alkaa toisinsanoen olemaan jo niin tasaisen hyvä, ettei mun tarvitse enää miettiä niin paljon kuin esim. keväällä. Toinen ratkaiseva asia on, että nyt ollaan siinä pisteessä kun voisi alkaa oikeasti pääsääntöisemmin kilpailemaan tavoitteellisesti. Karu todellisuus on vain se, ettei minulla ole aikaa, rahaa eikä oikeastaan edes kiinnostusta kilpailla niin tosissaan.
Tarvitsee vain alkaa luomaan uusia tavotteita kun niihin muihin on alettu jo pääsemään ja saada joku säännöllinen valmennus niinkuin talvella oli Paavot mitkä potki aina eteenpäin.

Mitä seuraavaksi? Kenttätreenit olisi pitänyt aloittaa jo alkukeväästä ja radat alle, nyt on moiseen jo myöhäistä lähteä. Toisekseen hevosen kunto on romahtanut ihan täysin ja laidunkausi on tuonut +sata kiloa... Se turhauttaa ja suututtaa kyllä itseä eniten, että on antanut hyvän pohjan valua hukkaan. Toisaalta väliäkös tuolla, on hevonen saanut ainakin nauttia vihdoin laumassa laiduntamisesta ja varmaankin tämmönen löysä kesä tekee ihan hyvääkin. Ne lähtivät muutama päivä sitten toiselle laitumelle viikoksi ja tämän jälkeen itselläkin alkaa loput 2viikkoa lomasta, jolloin ehtii uhrata enemmän aikaa harrastukselle. Jos vaikka akkujen lataaminen helpottaisi tähän hätään.

Toukokuussa heppa oli vielä ihan tikissä ♥
Mun on kyllä välillä ikävä sitä Anttia, jossa oli joka päivä jotain haastetta ja se ruokki motivaatiota itsessään. Siitä on tullut kyllä niin ruuna kun vain ruuna voi olla. :D Nykyään ilman satulaakin ratsastus on ihan arkipäivää, eikä aiheuta enää mitään jännitysmomentteja.
Jos jollain on joku pöhkö hevonen niin tänne vaan piristämään tätä harrastelijaa. :D

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Harjoitusmaastoestekilpailut

Käytiin Antin kanssa eilen hyppäämässä ensimmäiset oikeet maastoesteet. Tähän astihan ollaan hypitty niitä vain hallissa kun jokainen ulkokausi on mennyt jonkun paikan kuntoutukseen, viime vuonna lannetta ja edellisenä kylkilihasta. Tää vuosi ollaan selvitty suht hyvin myötätuulisissa merkeissä, kop kop.
Kuvista kiitokset Karoliina Järvelle!
korppi.kuvat.fi


Antille täysin uusi elementti oli tuo veteen ratsastus, vaikka toki kahlaamassa ja uimassa se on käynyt ties kuinka monta kertaa. Silläpä se sitä varmasti vähän varoikin, jos joutuukin yhtäkkiä uimaan kesken ratsastuksen. ;) Hyvin kuitenkin suoriuduttiin siihen nähden, ettei tuo ole ollut tuttua hevoselle ennestään ja nurmellakin se on hypännyt viimeksi ypäjällä pari-kolme vuotta sitten? Estetreenit puolestaan on viimeksi menty huhtikuussa, eli saa olla kyllä tosi onnellinen tästä suorituksesta. ♥

Odotin, että hauta olisi ollut jännittävä, muttei hevonen ollut siitä moksiskaan. Harmittava vain tuo vesi, kun hevonen oli radalla jo imussa menossa sinne, mutta hyppäsi ohi viime hetkellä. Olisi vain olla itse päättäväisempi ja ottaa raviin, mutta tulipahan kokeiltua ja virheistä oppii.





Sunnuntaina mennäänkin ensimmäistä kertaa Sepon oppiin hyppäämään maastoesteitä lisää. Saa nähdä jos tällä kaudella jo saataisiin oikea starttikin jo alle, vai meneekö treenit turhan myöhäiseksi moiseen. En oo nyt hirveästi katsellutkaan kisakalenteria, joten mennään vähän miten mennään. Tämä kesä saa olla täysin stressivapaa, joten haluan mennä ihan hevosen ja oman tekemisen mukaan. Toistaiseksi ei ole kisakärpänen purrut, mutta eiköhän se tässä kesän aikana tule jos on tullakseen. :D





maanantai 22. toukokuuta 2017

Ensimmäinen Helppo A

Joka olikin yllättävän vaikea... ;)
 
Iso kiitos taas kuvaajille kun jaksavat vaivautua paikanpäälle♥

Oon nauranut niin räkänä noille mun makkaroille ja mun olemiselle tuola kyydissä ylipäätään... :D
Oikeasti mulla oli ihan kivaa, mutta nuo housut on niin kireät vyötäröstä ettei hengittämisestä meinannut tulla mitään.. :DD




Sunnuntaina koitti näytönpaikka ja käytiin ensinäkin koko kauden ensimmäiset kilpailut sekä pienenä lisänä kaikkein vaativin rata tähän mennessä. Ei mitään paineita siis, etenkin kun taso oli aika jäätävän kova vaikka sen kyllä osasi odottaakkin. No ei siinä mitään, välillä on hyvä poistua täysin mukavuusalueelta kokeillakseen omia rajojaan. Ja tässä tapauksessa, pakko se kausi on aloittaa joskus niin miksei vaikka sitten heti polttaisi itseään roviolla... :D
Antti on ollut ihan super hyvä viime viikot, tosin itse ratsastin ihan älyttömän huonon viimeistelyn, että olin ihan hermorauniona kotona. Luojan kiitos poikaystävä on jo tottunut, joten osasi purkaa tikittävän aikapommin aika hyvin. ♥ :D 
Vaadin hevoselta näitä vastalaukkoja, vaikka tiesin niiden olevan vaikeita ja lopulta aika turhanpäiväinen asia harjoitella kisoja edeltävänä päivänä. Olisi pitänyt tehdä joku rento ja hevosen itseluottamusta kohottava läpiratsastus, mutta haukkasin liian ison palan kakkua. Onneksi kuitenkin tulin järkiini muutaman onnistumisen jälkeen ja löysäsin omaa nutturaani. Harmitti niin saakelisti ratsastuksen jälkeen, että olin melkein valmis perumaan koko strartin... :D





Voi luoja, voisiko kuvaajat seuraavaksi perustaa jonkun naaman peittämispalvelun? :DD
Verkassa hevonen oli onneksi ihan älyttömän hyvä, itse turhaa varmistelin energian riittämistä radalle ja jätin liikaa "jännitysenergiaa", enkä keskittynyt tarpeeksi rentouteen ja siirtymisiin. Huomasin kumminkin verkassa jo jonkin verran Antissa sellaista "identiteettikriisiä", vanhat orimaiset tavat höristä välillä jollekkin ja muiden jatkuva seuraaminen oli vielä tallella vaikka sellainen örhentely oli unohtunut. Radallakin suurin keskittyminen meni hevosautoista saapuviin hevosiin kuin itse suorittamiseen. Ymmärrettävää kun näissä tilanteissa ei taas reiluun vuoteen olla oltu, viime koulukisat kuitenkin viime syksynä menty hallissa ja sitä edelliset 2015 syksyllä. 
Radan unohtaminen ei tällä kertaa saanut olla vaihtoehto, joten pänttäsin sitä niin paljon etten varmaan ikinä sitä unohda. :D Kumminkin radassa oli vastalaukat, jotka on tuottanut ihan älyttömästi päänvaivaa kun hevonen mielellään tekisi vaihdot kotona kun kentän tila loppuu kesken. Tätä tehtävää ei siis paljoa saatu kotona harjoiteltua, joten päätinkin tehdä radalla nämä niin varman päälle jotta ne onnistuisi. Siitä saatiinkin vähennykset ja pienemmät pisteet kun jouduin ottamaan varmuuden vuoksi vastalaukan liian aikaisin kiinni, jotta hevoselle ei tule mieleenkään vaihtaa. Onnistuttiin, joten oon ihan älyttömän tyytyväinen siitä vaikka se rokottikin paljon. Mielummin kumminkin näin, jotta vastaisuudessa nämäkin saadaan kunnialla läpi. 


Ollaan nyt ehkä kuukauden verran harjoiteltu keskilaukkaa ja oon niin ylpeä kuinka hyvin Antti on hokannut idean lähteä lisämään ylös eteen. Vanhana pullarina vähän jännitti tuleeko tästä turparyntäissä juoksua, mutta hitto se on vaan niin uskomaton. ♥
Keskiaskellajeista saadaan tälle hienot kun vaan saadaan harjoteltua vielä näihin venytystä lisää. 










Itse suorituksessa oli paljon hyvää (jopa muutama 7 sekä yksi pudotettu seiska väistöstä uralla kiemurtelun vuoksi ja paljon 6,5!), mutta myös paljon näitä varmistelusta johtuvia "huolimattomuusvirheitä" ja yksi väärin ratsastuksesta johtuva -2(vastalaukat). Rata kumminkin oli niinkin jännittynyt ja kiireinen, että voi vain innolla odottaa mitä siitä tulee kun saadaan aitojen sisään se meidän paras tekeminen ja ylipäätään rentous! Oon päällimmäisin puolin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseen, sillä kaikki virheet oli sellaisia mitkä korjaantuvat vain tekemällä lisää ratoja alle, jotta saadaan se rentous myös esiintymiseen. Toisaalta se on myös yksi pettymystä aiheuttava tekijä, sillä mietin vain niitä menetettyjä pisteitä mitkä olisi ollut niin helposti saatavilla jos vain oltaisiin aloitettu kausi paljon aikaisemmin...



"Lupaava hevonen, joka saisi keskittyä paremmin tehtäväänsä :)" ♥
No kumminkin jossittelu ei auta ja tästä on hyvä jatkaa. Tärkeintä on kumminkin se, että nyt itsekkin luotan siihen omaan tekemiseen enemmän ja uskallan jatkaa vain harjoittelua harjoittelun perään. Pisteitä meillä on mahdollisuus saada ehjällä suorituksella ja hevonen jaksaa jo hyvin kantaa itseään koko suorituksen ajan, enään molempien tarvitsee oppia rentoutumaan radalla. Vitsi kuinka kiva fiilis kun tämä kaikki työ on kannattanut, pitää vain vielä jaksaa jatkaa vaikka tuntuu välillä äärettömän turhauttavalta ja raskaalta. Kyllä tämä kaikki on vaan sen arvoista. ♥