maanantai 22. toukokuuta 2017

Ensimmäinen Helppo A

Joka olikin yllättävän vaikea... ;)
 
Iso kiitos taas kuvaajille kun jaksavat vaivautua paikanpäälle♥

Oon nauranut niin räkänä noille mun makkaroille ja mun olemiselle tuola kyydissä ylipäätään... :D
Oikeasti mulla oli ihan kivaa, mutta nuo housut on niin kireät vyötäröstä ettei hengittämisestä meinannut tulla mitään.. :DD




Sunnuntaina koitti näytönpaikka ja käytiin ensinäkin koko kauden ensimmäiset kilpailut sekä pienenä lisänä kaikkein vaativin rata tähän mennessä. Ei mitään paineita siis, etenkin kun taso oli aika jäätävän kova vaikka sen kyllä osasi odottaakkin. No ei siinä mitään, välillä on hyvä poistua täysin mukavuusalueelta kokeillakseen omia rajojaan. Ja tässä tapauksessa, pakko se kausi on aloittaa joskus niin miksei vaikka sitten heti polttaisi itseään roviolla... :D
Antti on ollut ihan super hyvä viime viikot, tosin itse ratsastin ihan älyttömän huonon viimeistelyn, että olin ihan hermorauniona kotona. Luojan kiitos poikaystävä on jo tottunut, joten osasi purkaa tikittävän aikapommin aika hyvin. ♥ :D 
Vaadin hevoselta näitä vastalaukkoja, vaikka tiesin niiden olevan vaikeita ja lopulta aika turhanpäiväinen asia harjoitella kisoja edeltävänä päivänä. Olisi pitänyt tehdä joku rento ja hevosen itseluottamusta kohottava läpiratsastus, mutta haukkasin liian ison palan kakkua. Onneksi kuitenkin tulin järkiini muutaman onnistumisen jälkeen ja löysäsin omaa nutturaani. Harmitti niin saakelisti ratsastuksen jälkeen, että olin melkein valmis perumaan koko strartin... :D





Voi luoja, voisiko kuvaajat seuraavaksi perustaa jonkun naaman peittämispalvelun? :DD
Verkassa hevonen oli onneksi ihan älyttömän hyvä, itse turhaa varmistelin energian riittämistä radalle ja jätin liikaa "jännitysenergiaa", enkä keskittynyt tarpeeksi rentouteen ja siirtymisiin. Huomasin kumminkin verkassa jo jonkin verran Antissa sellaista "identiteettikriisiä", vanhat orimaiset tavat höristä välillä jollekkin ja muiden jatkuva seuraaminen oli vielä tallella vaikka sellainen örhentely oli unohtunut. Radallakin suurin keskittyminen meni hevosautoista saapuviin hevosiin kuin itse suorittamiseen. Ymmärrettävää kun näissä tilanteissa ei taas reiluun vuoteen olla oltu, viime koulukisat kuitenkin viime syksynä menty hallissa ja sitä edelliset 2015 syksyllä. 
Radan unohtaminen ei tällä kertaa saanut olla vaihtoehto, joten pänttäsin sitä niin paljon etten varmaan ikinä sitä unohda. :D Kumminkin radassa oli vastalaukat, jotka on tuottanut ihan älyttömästi päänvaivaa kun hevonen mielellään tekisi vaihdot kotona kun kentän tila loppuu kesken. Tätä tehtävää ei siis paljoa saatu kotona harjoiteltua, joten päätinkin tehdä radalla nämä niin varman päälle jotta ne onnistuisi. Siitä saatiinkin vähennykset ja pienemmät pisteet kun jouduin ottamaan varmuuden vuoksi vastalaukan liian aikaisin kiinni, jotta hevoselle ei tule mieleenkään vaihtaa. Onnistuttiin, joten oon ihan älyttömän tyytyväinen siitä vaikka se rokottikin paljon. Mielummin kumminkin näin, jotta vastaisuudessa nämäkin saadaan kunnialla läpi. 


Ollaan nyt ehkä kuukauden verran harjoiteltu keskilaukkaa ja oon niin ylpeä kuinka hyvin Antti on hokannut idean lähteä lisämään ylös eteen. Vanhana pullarina vähän jännitti tuleeko tästä turparyntäissä juoksua, mutta hitto se on vaan niin uskomaton. ♥
Keskiaskellajeista saadaan tälle hienot kun vaan saadaan harjoteltua vielä näihin venytystä lisää. 










Itse suorituksessa oli paljon hyvää (jopa muutama 7 sekä yksi pudotettu seiska väistöstä uralla kiemurtelun vuoksi ja paljon 6,5!), mutta myös paljon näitä varmistelusta johtuvia "huolimattomuusvirheitä" ja yksi väärin ratsastuksesta johtuva -2(vastalaukat). Rata kumminkin oli niinkin jännittynyt ja kiireinen, että voi vain innolla odottaa mitä siitä tulee kun saadaan aitojen sisään se meidän paras tekeminen ja ylipäätään rentous! Oon päällimmäisin puolin ihan älyttömän tyytyväinen suoritukseen, sillä kaikki virheet oli sellaisia mitkä korjaantuvat vain tekemällä lisää ratoja alle, jotta saadaan se rentous myös esiintymiseen. Toisaalta se on myös yksi pettymystä aiheuttava tekijä, sillä mietin vain niitä menetettyjä pisteitä mitkä olisi ollut niin helposti saatavilla jos vain oltaisiin aloitettu kausi paljon aikaisemmin...



"Lupaava hevonen, joka saisi keskittyä paremmin tehtäväänsä :)" ♥
No kumminkin jossittelu ei auta ja tästä on hyvä jatkaa. Tärkeintä on kumminkin se, että nyt itsekkin luotan siihen omaan tekemiseen enemmän ja uskallan jatkaa vain harjoittelua harjoittelun perään. Pisteitä meillä on mahdollisuus saada ehjällä suorituksella ja hevonen jaksaa jo hyvin kantaa itseään koko suorituksen ajan, enään molempien tarvitsee oppia rentoutumaan radalla. Vitsi kuinka kiva fiilis kun tämä kaikki työ on kannattanut, pitää vain vielä jaksaa jatkaa vaikka tuntuu välillä äärettömän turhauttavalta ja raskaalta. Kyllä tämä kaikki on vaan sen arvoista. ♥

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lentävä suomalainen!

Antti sai pitkästä aikaa hypätä ihan tavallisia rataesteitä ja tehdä helppoja tehtäviä. Antti olikin mielissään vaikkakin ihan älyttömän hyvin kuulolla. Kentän pohja oli kyllä paikoitellen aika raskas joka vei vähän laukasta voimia, mutta Antti teki kyllä kaikki hypyt älyttömän hyvin.



Alkaa olemaan jo parempi työskentelymuoto esteiden välissä kun hevonen alkaa työntämään paremmin takaa eteen ja muoto on avoimempi. Antti helposti jää liikaa pyörimään ns tyhjää, jolloin isompien esteiden hyppäämisestä tulee haastavaa kun painoa on niin paljon edesssä ja paino ei ole ponnistuksessa kunnolla takaosalla. Nyt kun on saanut laukkaan uusia vaihteita oli myös esteiden välissä helppo säädellä laukkaa sen jäämättä voimattomaksi.


Aloitin vinolla linjalla, jonka hyppäsin vuorotellen molemmista suunnista. Alkuun Antti hämmentyi mun linjasta ja juoksi ohi, mutta loput menikin tosi hyvin. Lopuksi mentiinkin vain esteitä yksitellen alkuun ja lisäsin niistä pieniä tehtäviä, jotka suju tosi hienosti. Tehtiin lyhyitä lähestymisiä esteille, jotka oli hyvä harjoitella sillä ekat kerrat hevonen meni ohi. En saanut ajoissa näytettyä estettä jolloin se tuli vähän yllätyksenä ja tuli ohimenot, mutta niiden jälkeen hommat sujui kun rasvattu. Antti on kone♥





Laitoimme lopulta veden isommaksi, jotta saadaan alkaa pikkuhiljaa rutiinia isommiltakin esteiltä. Itselläkin on jo niin monta vuotta niiden hyppäämisestä, joten askel askeleelta saadaan niihinkin enemmän varmuutta. Anttia ei tunnu vaikeuttavan korkeus vaan enemminkin se kuinka sinne esteelle päädytään. Tällä kertaa jokainen lähestyminen sujui hyvin ja hevonen automaattisesti jo itse nousi edestä ennen esteitä ja kasvatti voimaa taakse.

Ekalla yrityksellä ajauduttiin liian lähelle ja Antti hienosti ylitti esteen vain kopauttamalla etusellaan.
Seuraavalle hypylle se aina skarppaakin ihan älyttömän hienosti! ♥
Meillä oli myös 7m välillä oleva sarja, jossa mulla itsellä on opeteltavaa istua pystympään esteiden välissä ja muistaa tehdä se pidäte myös sarjalla, jolloin on helpompi hellittää myös b osan esteelle ja antaa hevoselle tilaa hypätä.






Elisalle taas kiitos kuvista ♥

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Antti 2010-2011


Käytiin 2010 alkuvuodesta katsomassa meidän äidin tulevaa ravihevosen alkua. Äiti oli pitkään haaveillut varsasta, jonka saa itse opettaa, valmentaa ja ajaa kilpaa. Monet markkinat selattiin ja tarjouksia katseltiin, mutta Antti tuli kuin kohtalon sanelemana. Arvonherra. Nimellä oli äidille suuri merkitys meidän papan osalta, etenkin kun pappa toimi tuolloin tämän varsan sponsorina. Antti on muisto meille tärkeästä ihmisestä ja uuden alku.



Kasvattajalla käytyämme ihastuin varsaan täysin, se oli jotenkin niin hassu ja leikkisä. Oon nähnyt paljon varsoja tallilla jolla olin nuorena töissä, mutta kukaan niistä ei ollut näin omanlaisensa.Tuon varsan olemus oli jotain niin ihanaa, että taidettiin äitin kanssa molemmat unohtaa todelliset kriteerit ravihevosen ostoon. Lyötiin kaupat ja varsa muuttaisi kesällä meille ollessaan vuoden ikäinen.




 Kesäkuussa 5.6.2010 Antti muutti tallille, jossa se sai laiduntaa ja talvella tarhata samanikäisen kaverin kanssa. Samassa jatkettiin esikoulua joka oli kasvattajalla jo laitettu pienelle alulle ja tulevan ravihevosen treeni otti ensiaskeleet. Antti oli aina älyttömän nöyrä ja kiltti, äitini sai valjastettua sen tallin pihassa yksin irti eikä se liikahtanut ennenkö oltiin valmiita.




Luokan paras, näyttelyjen paras ja paras suomenhevosvarsa
Käytiin 2010 alkusyksystä tamma-ja varsanäyttelyissä vähän kokeilemassa miten tuo varsa käyttäytyy häiriötilanteissa. Älyttömän hienostihan se oli, muiden varsojen riehuessa ja pomppiessa Antti tuntui vain nojautuvan lähemmäs ja hakevan turvaa. ♥
Millään ei kyllä oltaisi osattu arvatakkaan, että sieltä tulee kaikki palkinnot mitä olisi voinut saada. Etenkin kun se oli oma ensimmäinen kertani esittäessäni hevosta, enkä todellakaan osannut edes pukeutua vaatimalla tavalla. :D




Äiti jatkoi varsan kanssa ajotreeniä ja kävin välillä apuna sekä moikkaamassa Anttia, omat kuvioni keskittyi silloin sen aikana olleisiin ratsastettaviin hevosiin. Sen kasvua on ollut älyttömän mielenkiintoista seurata, sillä sen ulkomuoto on muuttunut jatkuvasti niin paljon. Sitä ei joistain kuvista edes tunnistaisi samaksi.
Luonne Antilla on pysynyt kokoajan samana, se on ollut aina niin älyttömän rauhallinen, lemmikkimäinen ja leikkisä. Oon aina tykännyt ihan älyttömästi sen kanssa puuhastelusta, kun se on aina niin positiivisesti läsnä.





Kesällä 2011 Antti kastoi ensimmäisen kerran talviturkkinsa veneen perästä ja sekin meni muitta mutkitta kuin vanhalla tekijällä.
Kesällä Antti muutti myös pihattoon asumaan, jossa äiti pääsi paremmin ajamaan pihassa olevalla radalla sekä Antti sai elää laumassa muiden kanssa.



Syksy ja talvi Antilla menikin tuttua kaavaa mukaillen ravaten radalla ja kasvattaen pohjakuntoa.
Kaksivuotiskausi sai hyvän lopun, kun varsa pääsi välillä myös tutustumaan todelliseen treeniin porukassa ja kaikki sujui hyvin.
Antti vietti varsa vuotensa niinkuin aloitteleva ravihevonen toivoisikin. Treeni oli tasaisenvarmaa eikä mikään tuntunut varsaa hätkäyttävän. Tosin naapuri tilan lampaat olivat hengenvaarallisia. SOS